Blog

Yrjö Norokorpi

Jäänlähtömerkki vietiin paikoilleen Lainaanselälle jäätä tunnistellen

Meitä oli kokoontunut seitsemän reipasta miestä maanantaina 15.2.2021 klo 12 Pullinrannalle Lossitien päähän. Välitalon Olavi ja Vallivaaran Heikki olivat valmistaneet lujarakenteisen puutelineen klubimerkkeineen. Nostimme sen muovipressun päälle ja lähdimme hinaamaan kohti Ounasjoen sillan ylintä virtapilaria.

Poikelan Heikki kulki etummaisena varusteinaan rautakanki ja akkuporakoneen pyörittämä jääkaira. Jäällä oli vain 15 senttiä lunta, joten kulku oli vaivatonta. Muutaman viikon jatkuneen pakkaskauden ansiosta jäällä ei ollut enää vettä. Heikki kumautteli kangella jäätä parinkymmenen metrin välein. Jos äänessä oli ontto kaiku, surautettiin siihen kohtaan reikä ja varmistettiin jään kestävyys. Näin edettiin kohti vakiintunutta merkin paikkaa. Se sijaitsee siinä, missä Lossitien päästä Ounasjoen sillan ylimpään virtapilariin kohdistuva linja risteää Lainassaaren pään ja Lainaankadun kaakkoispään välisen linjan.

Varovainen eteneminen jäätä tunnistellen oli tänä talvena viisasta, koska Lainaanselällä on poikkeuksellinen jäätilanne. Lämpimän ja runsassateisen syksyn seurauksena Kemijoelle muodostui harvinainen syystulva. Virtaamataso pysyi korkealla koko marraskuun haitaten jääkansien muodostumista. Oikaraisen yläpuolisten koskien tuottama suppo ja jäälautat pääsivät vapaasti ahtautumaan Kirkonjyrhämään, Ounaskosken alueelle ja Lainaanselälle. Pääuoman reunamille suppo muodosti hyydepadon, jonka taakse Kemijoen vesi kanavoitui normaalia voimakkaammaksi virtaukseksi Lainaanselällä hidastaen jäätymistä. Vasta helmikuun alussa kovat pakkaset hyydyttivät uomaan ohuen jään.

Jäälautoista ja suposta koostuneelle jääkannelle satoi joulu-tammikuulla lähes puli metriä lunta, joka painoi rikkonaista jääkantta. Jäälle nousi vettä muodostaen sohjoa ja edelleen kohvajäätä. Sen kantavuus on alle puolet teräsjään kantavuudesta. Erityisen petolliseksi jääkannen tekevät ahtautuneet ja poikittain kääntyneet jäälautat, jotka aiheuttavat veden virtaukseen jäätä kuluttavia vaaka- ja pystypyörteitä. Jään vahvuus vaihteli reitillämme suunnilleen 30 – 50 sentin välillä.

Edettyämme rannasta noin 160 metriä reiästä pulpahti esiin sakeaa, ruskeaa vettä. Kaikesta päätellen siinä kohdassa jokea on pystysuuntaisia pyörteitä pohjaa myöten. Syvyyttä on silti noin kolme metriä. Kiinnitimme merkin kymmenisen metriä edemmäksi, koska mielestämme ei ollut järkevää edetä enää lähemmäksi voimakkaan virtauksen uomaa.

Lopullisella kohdalla kiinnitimme jalustaan vielä ulokkeet ja lapioimme päälle vesitettyä lunta estämään merkin kaatumisen tai pyörähtämisen tuulessa.

Mukana merkin viennissä olivat Jari Kuosmanen, Rainer Hiuspää, Esko Määttä, Yrjö Norokorpi, Heikki Poikela, Heikki Vallivaara ja Olavi Välitalo