Blog

Lainaanselällä on koko talven ajan ollut vettä jäällä lumen alla. Jääkansi jäi heikoksi pitkään jatkuneen syksyn sekä vesisateiden aiheuttaman tulvimisen ja voimakkaan virtauksen seurauksena. Lumi painoi jääkantta ja vesi nousi jäälle. Toista viikkoa jatkuneen tavallista lauhemman sään ja jopa vesisateiden vuoksi koko lumikerros vettyi laajalta alueelta. Myös pisimpään auki pysynyt uomankohta on nyt hyvin vetinen enteillen sen aukeamista ensimmäisenä. Vettynyt alue lähestyy vähitellen jäänlähtömerkkiä. Mielenkiinnnolla seuraamme, saavutetaanko tällä kerralla uusi ennätys jäänlähdön aikaisuudessa. Edellinen ennätys on 24.4. vuodelta 2014. Arvausaika päättyi 25.3.

Jäänlähtöveikkaus

Lions Club Rovaniemen vuosittain järjestämä veikkaus, jossa arvan ostamalla voi veikata milloin jäät lähtevät Kemijoesta.

Veikkaus ratkeaa, kun Lainaalle, Pullinrannan edustalle, asetettu jäänlähtömerkki liikkuu Jätkänkynttilä-sillan alitse. Kisan voittaa lähimmäksi ajankohtaa arvannut.

Ensimmäisen kerran merkki pystytettiin Kemijoen jäälle kevättalvella 1959. Valajaskosken voimalaitoksen rakentamisen takia pidetyn välivuoden jälkeen kisa vakiinnutti paikkansa vuodenkierrossa.

Vuosittain tuhannet ihmiset osallistuvat veikkaukseen.

Aikaisimmin jäät ovat lähteneet liikkeelle 24.4. vuonna 2014 ja myöhäisimmin 20.5. vuosina 1969 ja 1996.

Yrjö Norokorpi

Jäänlähtömerkki vietiin paikoilleen Lainaanselälle jäätä tunnistellen

Meitä oli kokoontunut seitsemän reipasta miestä maanantaina 15.2.2021 klo 12 Pullinrannalle Lossitien päähän. Välitalon Olavi ja Vallivaaran Heikki olivat valmistaneet lujarakenteisen puutelineen klubimerkkeineen. Nostimme sen muovipressun päälle ja lähdimme hinaamaan kohti Ounasjoen sillan ylintä virtapilaria.

Poikelan Heikki kulki etummaisena varusteinaan rautakanki ja akkuporakoneen pyörittämä jääkaira. Jäällä oli vain 15 senttiä lunta, joten kulku oli vaivatonta. Muutaman viikon jatkuneen pakkaskauden ansiosta jäällä ei ollut enää vettä. Heikki kumautteli kangella jäätä parinkymmenen metrin välein. Jos äänessä oli ontto kaiku, surautettiin siihen kohtaan reikä ja varmistettiin jään kestävyys. Näin edettiin kohti vakiintunutta merkin paikkaa. Se sijaitsee siinä, missä Lossitien päästä Ounasjoen sillan ylimpään virtapilariin kohdistuva linja risteää Lainassaaren pään ja Lainaankadun kaakkoispään välisen linjan.

Varovainen eteneminen jäätä tunnistellen oli tänä talvena viisasta, koska Lainaanselällä on poikkeuksellinen jäätilanne. Lämpimän ja runsassateisen syksyn seurauksena Kemijoelle muodostui harvinainen syystulva. Virtaamataso pysyi korkealla koko marraskuun haitaten jääkansien muodostumista. Oikaraisen yläpuolisten koskien tuottama suppo ja jäälautat pääsivät vapaasti ahtautumaan Kirkonjyrhämään, Ounaskosken alueelle ja Lainaanselälle. Pääuoman reunamille suppo muodosti hyydepadon, jonka taakse Kemijoen vesi kanavoitui normaalia voimakkaammaksi virtaukseksi Lainaanselällä hidastaen jäätymistä. Vasta helmikuun alussa kovat pakkaset hyydyttivät uomaan ohuen jään.

Jäälautoista ja suposta koostuneelle jääkannelle satoi joulu-tammikuulla lähes puli metriä lunta, joka painoi rikkonaista jääkantta. Jäälle nousi vettä muodostaen sohjoa ja edelleen kohvajäätä. Sen kantavuus on alle puolet teräsjään kantavuudesta. Erityisen petolliseksi jääkannen tekevät ahtautuneet ja poikittain kääntyneet jäälautat, jotka aiheuttavat veden virtaukseen jäätä kuluttavia vaaka- ja pystypyörteitä. Jään vahvuus vaihteli reitillämme suunnilleen 30 – 50 sentin välillä.

Edettyämme rannasta noin 160 metriä reiästä pulpahti esiin sakeaa, ruskeaa vettä. Kaikesta päätellen siinä kohdassa jokea on pystysuuntaisia pyörteitä pohjaa myöten. Syvyyttä on silti noin kolme metriä. Kiinnitimme merkin kymmenisen metriä edemmäksi, koska mielestämme ei ollut järkevää edetä enää lähemmäksi voimakkaan virtauksen uomaa.

Lopullisella kohdalla kiinnitimme jalustaan vielä ulokkeet ja lapioimme päälle vesitettyä lunta estämään merkin kaatumisen tai pyörähtämisen tuulessa.

Mukana merkin viennissä olivat Jari Kuosmanen, Rainer Hiuspää, Esko Määttä, Yrjö Norokorpi, Heikki Poikela, Heikki Vallivaara ja Olavi Välitalo

Ilmastonmuutos etenee: kesät lämpenevät, talvisateet runsastuvat, syksyt pitenevät ja keväät aikaistuvat. Muutos ei ole tasaista eikä helposti ennustettavaa. Sääilmiöt äärevöityvät ja vaihtelut nopeutuvat muuttuen yllätyksellisiksi.

Kulunut syksy 2020 oli pitkä, runsassateinen ja oikukas. Kemijoelle muodostui harvinainen syystulva. Virtaamataso pysyi korkealla koko marraskuun haitaten jääkansien muodostumista. Normaalisti marras- joulukuun aikana suvantopaikat ja joen rauhalliset osuudet saavat jääpeitteen, mikä estää supon muodostumisen. Pakkasjaksoa ei kuitenkaan tullut, ja Rovaniemen yläpuoliset koskialueet tuottivat tasaisesti suppoa vedenlämmön ollessa nollan tuntumassa. Avoimeen jokeen satanut lumi tehosti todellisen suppogeneraattorin syntyä.

Normaalisti Kemijoessa Oikaraisen yläpuolisten koskien tuottama suppo ja jäälautat pysähtyvät viimeistään Sierilän alueelle muodostuneeseen jääkanteen. Koska nyt jääkansi puuttui, ne pääsivät vapaasti ahtautumaan Kirkonjyrhämään Korvanniemen yläpuolelle marraskuun lopulla. Ahtautuneista jäälautoista ja suposta muodostunut jääpeite ulottuu nykyisin lähelle Jätkänkynttilän siltaa ja on kestävyydeltään heikko.

Lainaanselällä, jossa Ounasjoki yhtyy Kemijokeen, suppo muodosti hyydepadon rannanpuoleisen jääkannen reunaan. Pato keskitti voimakkaimman virtauksen uomaksi, joka pysyi sulana tammikuun loppuun asti. Vasta helmikuun alussa kovat pakkaset hyydyttivät uomaan ohuen jään. Jo kymmenen sentin paksuinen lumikerros estää jään vahvistumista. Lisäksi kertyvä lumi painaa jääkantta niin, että sen päälle nousee vettä ja sohjolumi hyytyy hauraaksi kohvajääksi.

LC-Rovaniemi on seurannut vuodesta 1959 lähtien jäiden lähtöä Lainaanselältä ja järjestänyt siitä arvauskilpailun. Valasjaskosken voimalaitoksen valmistuttua vuonna 1960 syksyiset ja talviset virtausolot ovat pysyneet melko samanlaisena. Tämän talven jäätilanne on kuitenkin ensimmäistä kertaa selvästi poikkeuksellinen.

Jäänlähtömerkillä on vakio paikka lähelle pitkään sulana pysynyttä uomaa. Merkki pitää viedä paikoilleen helmikuun aikana. Mielenkiintoista on nähdä kuinka lähelle perinteistä kohtaa päästään. Etenemisessä on oltava erittäin varovainen.

LC-Rovaniemi on valinnut toimintateemakseen ympäristön, johon kuluu myös ilmastonmuutos ja sen yhtenä ilmentymänä vesistöjen jäätymisen ja sulamisen ajoittuminen Rovaniemellä.

Yrjö Norokorpi ja Heikki Poikela